Heinäinen hellekuu

27.7.2010

... ja unikeonpäivä :)  Vapaapäivän kunniaksi tuli samalla otettua kyseinen titteli. Uni maittoi niiiin loistavasti, eikä yölämpötila häirinnyt. Kesän pelastus on ollut ja on edelleenkin ilppi, jonka ansiosta tönössä on sopiva +22. 

Eipä ole paljoakaan tarvinnut haikailla etelän lämpöön, kun täällä karussa Pohjolassa on saanut nauttia välillä varsin korkeista kosteusprosenteista ja kunnon hellepäivistä. Mii laik! Eilen tosin melkein tuli paniikki, kun fillarilenkille lähtiessä huomasin lentomuurahaisten pataljoonan lähtevän kokeilemaan siipiään. Oli muuten hillitön kuhina!

Ensimmäiset 20 km lenkistä oli kuin olisi ollut törmäyskurssilla meteoriittien kanssa: Kaiken maailman örkkimörkkejä kopsahteli kypärään ja ajolaseihin. Välillä piti pysähtyä ja ottaa kypärä pois päästä, että sai siipeilijät pois hiuksista. Örkkien paljous ja heinäsirkkojen sirinä oli aikamoinen. Piti muutaman kerran hätistellä paarmoja irti jaloista, nähtävästi säästyin onneksi pistelyiltä.

Salibandyrintamalla on hiljaista, mutta rauhallista. Kesän aikana on tullut harjoituspäiväkirjaan ihan hyvin merkintöjä, kiitos hyvien kelien ja motivaation. Itse olen sellainen, että jos ei huvita, niin sitten on täysin turha lähteä väkipakolla tekemään mitään. Hermot olisivat vain turhaan kovalla koetuksella. Toinen ääripää on se, että jos koko päivän on odottanut ja suunnitellut tekevänsä jonkin tietyn treenin illalla, ja se sitten peruuntuukin jostain syystä, niin voi kiesus sentäs! Olo on kuin persuuksiin ammutulla karhulla ja mikään ei huvita sen jälkeen. Eli korvaava treeni äkkinäisen muutoksen takia ei onnistu omalta kohdalta.

Nauttikaamme Suomen kesäkelesistä niin kauan sitä riittää!

LIVESTRONG :)

-Satunnainen naputtelija-